Kompostoi.fi

KOMPOSTOINTIOHJEITA

Mikrobit ja ravinnesuhteet

Pieneliöstö siis hoitaa hajoitustyön. Tavallinen kotitalousjäte sisältää runsaasti näitä mikrobeja, joten kompostoriin ei tarvitse lisätä niitä erikseen. Hiili/typpi(C/N)-tasapaino on hyvin tärkeä osa-alue kompostimassan hajoamisessa. Mikrobit viihtyvät parhaiten olosuhteissa, jossa massaosuus on 25-30/l. Yliannosteltaessa typpirikasta  jätettä (osamäärä on alhainen) ovat riskit ammoniakin (NH4) ja ilokaasun (NO-yhdisteet) syntymiseen suuret. Nämä haihtuvat kaasuna rasittaen ilmastoa ja aiheuttavat kompostissa typpivahinkoja. Ruokajätteellä on melko alhainen hiili/typpisuhde (noin 15:1) jonka takia sen joukkoon täytyy sekoittaa korkean C/N-suhteen omaavaa materiaalia esim. sahanpurua, höylän lastuja, turvemultaa, kaarna-multaseosta, paperia, puunhaketta jne. Myös puutarhajätteellä on yleensä ottaen korkea C/N suhde. Poikkeuksena edellisestä on tuore nurmikko  (noin 20:1), jonka takia sitä ei kannata käyttää ainakaan korkeamman osamäärän saavuttamiseksi. Jos pihalta syntyy paljon puistojätettä kuten oksia ja risuja, kannattaa hankkia silppuri. Silloin kompostin peiteainetta ei tarvitse hankkia muualta. Jos kompostorissa käytetään karkeaa (esim. oksasilppua) peiteainetta, kompostimassa pysyy kuohkeana ja sekoittamista ei tarvitse suorittaa. Hienonpirakeisempaa peiteainetta (esim. puunlehdet ym. turve, puutarhajäte) käytettäessä kannattaa kompostimassaa sekoittaa tarpeen mukaan (1-4 krt kuukaudessa). Sekoitus tapahtuu helpoimmin sekoitussauvalla. Paperi ja kartonki, joita kotitaloudesta löytyy usein runsaasti, ovat erinomaisia hiilenlähteitä. Tiiviit ja paksut paperiniput tukahduttavat kompostin toiminnan, joten paperi kannattaa repiä  pieniksi palasiksi tai suikaloida paperisilppurilla ennen kompostoriin laittoa.  Värillisiä papereita, kuten esim. mainoksia, ei kompostoriin saa laittaa. Ne sisältävät myrkyllisiä aineita raskasmetallien ja kemikaalien muodossa. Vältä aina liian peiteaineen lisäämistä kompostoriin. Mitä enemmän kompostorissa on hiilipitoisia materiaaleja esim. puutarhajätettä, sitä hitaampaa on hajoaminen. Poikkeuksena on kompostoinnin alkuvaihe, jolloin suositeltava seosaineen ja jätteen suhde on 1:1, kunnes massaa on riittävästi ja kompostointiprosessi on lähtenyt käyntiin. Seosaineen määrää kannattaa vähentää vähitellen oikean suhteen löytymiseksi. Yleinen suositus kompostointivaiheen aikana on noin 20 % - 40 %, eli kaksi - neljä kymmenestä kompostoriin tyhjennetystä astiasta sisältää seosainetta. Kompostin hiilipitoisuuden ollessa korkea kannattaa aktivaattoriksi laittaa typpipitoista ruokajätettä. 

Kompostimullan käyttäminen

Valmista kompostimultaa ei kannata heti käyttää esim. kukkapenkeissä perusmultana, vaan se kannattaa jälkikompostoida. Liian aikaisin maahan laitettu multa saattaa viivästyttää kasvien kehitystä sitomalla kaiken kasveillekin tärkeän typen itseensä.
Kompostoi.fi

Mikrobit ja ravinnesuhteet

Pieneliöstö siis hoitaa hajoitustyön. Tavallinen kotitalousjäte sisältää runsaasti näitä mikrobeja, joten kompostoriin ei tarvitse lisätä niitä erikseen. Hiili/typpi(C/N)-tasapaino on hyvin tärkeä osa-alue kompostimassan hajoamisessa. Mikrobit viihtyvät parhaiten olosuhteissa, jossa massaosuus on 25-30/l. Yliannosteltaessa typpirikasta  jätettä (osamäärä on alhainen) ovat riskit ammoniakin (NH4) ja ilokaasun (NO-yhdisteet) syntymiseen suuret. Nämä haihtuvat kaasuna rasittaen ilmastoa ja aiheuttavat kompostissa typpivahinkoja. Ruokajätteellä on melko alhainen hiili/typpisuhde (noin 15:1) jonka takia sen joukkoon täytyy sekoittaa korkean C/N-suhteen omaavaa materiaalia esim. sahanpurua, höylän lastuja, turvemultaa, kaarna-multaseosta, paperia, puunhaketta jne. Myös puutarhajätteellä on yleensä ottaen korkea C/N suhde. Poikkeuksena edellisestä on tuore nurmikko  (noin 20:1), jonka takia sitä ei kannata käyttää ainakaan korkeamman osamäärän saavuttamiseksi. Jos pihalta syntyy paljon puistojätettä kuten oksia ja risuja, kannattaa hankkia silppuri. Silloin kompostin peiteainetta ei tarvitse hankkia muualta. Jos kompostorissa käytetään karkeaa (esim. oksasilppua) peiteainetta, kompostimassa pysyy kuohkeana ja sekoittamista ei tarvitse suorittaa. Hienonpirakeisempaa peiteainetta (esim. puunlehdet ym. turve, puutarhajäte) käytettäessä kannattaa kompostimassaa sekoittaa tarpeen mukaan (1-4 krt kuukaudessa). Sekoitus tapahtuu helpoimmin sekoitussauvalla. Paperi ja kartonki, joita kotitaloudesta löytyy usein runsaasti, ovat erinomaisia hiilenlähteitä. Tiiviit ja paksut paperiniput tukahduttavat kompostin toiminnan, joten paperi kannattaa repiä  pieniksi palasiksi tai suikaloida paperisilppurilla ennen kompostoriin laittoa.  Värillisiä papereita, kuten esim. mainoksia, ei kompostoriin saa laittaa. Ne sisältävät myrkyllisiä aineita raskasmetallien ja kemikaalien muodossa. Vältä aina liian peiteaineen lisäämistä kompostoriin. Mitä enemmän kompostorissa on hiilipitoisia materiaaleja esim. puutarhajätettä, sitä hitaampaa on hajoaminen. Poikkeuksena on kompostoinnin alkuvaihe, jolloin suositeltava seosaineen ja jätteen suhde on 1:1, kunnes massaa on riittävästi ja kompostointiprosessi on lähtenyt käyntiin. Seosaineen määrää kannattaa vähentää vähitellen oikean suhteen löytymiseksi. Yleinen suositus kompostointivaiheen aikana on noin 20 % - 40 %, eli kaksi - neljä kymmenestä kompostoriin tyhjennetystä astiasta sisältää seosainetta. Kompostin hiilipitoisuuden ollessa korkea kannattaa aktivaattoriksi laittaa typpipitoista ruokajätettä. 

Kompostimullan käyttäminen

Valmista kompostimultaa ei kannata heti käyttää esim. kukkapenkeissä perusmultana, vaan se kannattaa jälkikompostoida. Liian aikaisin maahan laitettu multa saattaa viivästyttää kasvien kehitystä sitomalla kaiken kasveillekin tärkeän typen itseensä.

KOMPOSTOINTIOHJEITA